PUHEENJOHTAJAN BLOGI

Terve metsä, terve vuori!

Kuulen yhä korvissani Seitsemisen syvien vesien solinan ja komeiden metsien huminan. Kävimme
tutustumassa Multiharjun aarnimetsäpolkuun Shamaaniseuran syystapaamisessa 23.9. – 25.9.2011
ja tuntui aivan kuin olisimme menneet ajassa taaksepäin. Metsä oli lumoava, vihreän hämyinen,
välillä suopotteja ja palokorot korkeissa keloissa kertoilivat tarinoita satojen vuosien takaa.

Seitsemisen kansallispuiston sydän, Multiharjun aarnimetsä, on suojeltu jo vuonna 1910.
Vanhimmat männyt ovat 400 vuotta vanhoja. Lisäksi ihania kookkaita haapoja ja paljon
kolopesijöitä, esim. tikkoja, pöllöjä, liito-oravia. Lahoavia puita ja lahottajasieniä, jäkäliä, sammalia
ja ihanteelinen ympäristö uhanalaisille hyönteisille.

Yövyimme Jaulin kämpässä, isossa Kalle Päätalon rakennuttamassa metsämiesten ja
tukkimiesten tuvassa pienen kosken rannalla kylmien ja syvien vesien ympäröimänä. Tällä kertaa
tapaamiseemme kuului paljon metsässä kulkemista. Veden merkitys korostui. Jokia, koskia, soita
ja kellarikuusikoita. Majavien pato ja kaltattuja ajopuita. Vesi antaa ja ottaa. Sitä ilman ei voi olla.
Me olemme sitä.

Vesi-maa-ilma-tuli!

Itse sain paikan hengille matkaa tehdessä metsänpojan eteeni suurella hirvellä. Lähdin laumaan
sulautuen yhdeksi hirvistä. Sarvet kasvoivat päähäni ja aloin juosta nelin raajoin. Ja mitä vauhtia
jolkottelimme pitkin metsiä, näkymättöminä isoina varjoina, hiljaa huomaamatta! Tulin suurimpien
hirvien, alkuemän ja -isän luo. Tunsin nahoissani suhtautumisemme ja tunteemme hirviä kohtaan.
Hirvet tuhahtelivat ja mörähtelivät suureen ääneen ympärilläni: ”Voisitte ajatella joskus jotakin
muutakin kuin liikennekuolemia! Henkinen yhteys on tärkeä!”, joten lupasin viedä hirvihengille
jotakin metsään lepytelläkseni ja pitääkseni yhteyttä.

Hirvi on Suomen merkittävin riistaeläin. 1800-luvun jälkipuoliskolla hirvikanta pieneni Suomessa
liiallisen metsästyksen takia nopeasti sukupuuton partaalle. 1920-luvulla kannan arvellaan olleen
koko maassa vain parisataa yksilöä, jonka suurimpana uhkana oli salametsästys. Suojelutoimien
seurauksena hirvikanta lähti nopeaan kasvuun 1930-luvulla. Nämä suojelutoimet sai juuri
Seitsemisen aluella aikaan Parkanon parooni, joka tarhasi niin monta hirveä kuin kiinni sai ja
suojeli näin valvotun kannan salametsästykseltä. Nykyisin hirvien kantaa säädellään suunnitellulla
metsästyksellä. Vuonna 2011 kaatolupia myönnettiin yli 55 000; yhdellä luvalla saa ampua joko
aikuisen hirven tai kaksi vasaa.Tällä hetkellä hirvikantoja haluttaisiin pienentää hirvivahinkojen
takia, minkä vuoksi kaatomääriä on lisätty jonkin verran.

Metsää ja hirviä olisi syytä tarkastella rahallisen hyödyn sijaan myös muistakin näkökulmista.
Ihmismieli tarvitsee metsää ja sen eläimiä pysyäkseen terveenä. Istahtaminen mättäälle
kirkkaassa syysilmassa haapojen huojuessa keltaisina aurinkoina yläpuolella on autuaallisen
rauhoittavaa, edes sade ei silloin pimennä päivää.

Seitsemisessä tietenkin myös saunoimme kosken partaalla ja kävimme kastautumassa
vaahtoiseen kylmään veteen. Shamaaniseuran seuraavan toimintakauden teemana on
”Shamanismi arjessa”, johon olennaisesti liittyy esim. saunominen, puhdistautuminen vedellä ja
hikoilemalla. Teemaan syvennytään eri tavoin: jäsenten talviseminaarissa, kirjoituksin ja vaikka
kuvinkin! Kumu ilmestyy seuraavan kerran sähköisenä ja aineistoa tuottamaan ovat kaikki
tervetulleita vaikka postia Kumun toimitukselle -linkin kautta!

Kirkkain syysterveisin,
Anne Heino
puheenjohtaja

Lähteitä ja lisätietoja

• Hirvi (Wikipedia)
• Monen hirven elämä on hetken hurma (YLE)
• Luontoon.fi
• postia Kumun toimitukselle

 
Sivua muokattu viimeksi 02.01.2012