Puheenjohtajan blogi

Syksyllä 2006

Kesän lämpö yhä ihollani tätä kirjoitan. Yöt pimenevät aina vaan aikaisemmin. On mukava katsella tähtitaivasta viileänä tyynenä elokuun yönä. Lepakot lentelevät ja muut lukuisat yö-ötökät pöristelevät siellä täällä. Mieli lepää pimeydessä pitkän kuuman kesän jälkeen.

Olimme Jussin kanssa Pauantella menneen kesän keskivaiheilla Sammon päivitys -tapahtumassa. Tapahtumapaikkana oli Tapani Hietalahden rakentama muinaiskylä sepän pajoineen ja savusaunoineen kallioisella kukkulalla aivan Kaustisen kupeessa. Oli kesän kuumin viikonloppu, huh, sainkin auringonpistoksen ja jouduin lepohoitoon melkein koko lauantaiksi. Onneksi silti pääsin mukaan tekemään vepsäläisiä nukkeja, savitöitä ja tuohiropposia. Lisäksi oli luentoja Samposta (Timo Heikkilä) ja itetaiteesta (Erkki Pirtola). Virolaiset vieraat pitivät oman tantsuiltansa ja esittelivät perinteitään. Pronssivalumuotteja poltettiin rinkipoltossa yöllä ja oli performanseja ja rummutusta. Pauanteen oma iso rumpu pyöritettiin omalle paikalleen kalliolle. Kuulimme myös paikallisen pelimannin Veikko Isosaaren kanteleen soittoa ja saimme ihastella hänen tekemiään hirvensarvikanteleita. Kaiken kaikkiaan antoisa ja vaikuttava tapahtuma. Oma suhtautumiseni aurinkoon ja sen voimaan muuttuivat nöyremmiksi. Aurinko on kuin Sampo, ehtymätön elämänlähde. Sitä ei voi ahnehtia tai se ehtyy, elämä.

Sampo tuottaa onnea ja se mahdollistaa kasvun. Onni on samaa kuin lykky, voima, väki tai suojelushaltia tai luonto.

NOUSE LUONTONI
LOVESTA,
HAON ALTA HALTIANI.

On sanottu, että jos menettää haltiansa, voi tulla sairaaksi, kalpeaksi tai masentua. Haltian menetys on käynyt onnettomuuden, kohtauksen tai säikähdyksen yhteydessä. Muoto muuttuu, veret vierähtävät. Yhtä hyvin vainajat, vesihiisi tai metsännenä ovat voineeet viedä sielun palan, haltian, onnen, väen joltakulta. Tai sitten haltia lähtee vaan…

MIUN ON ONNENI OJASSA,
SÄÄSTIN ON PAHASSA SÄÄSSÄ
LYKKYYN ON LUMISAOSSA,
HAON ALLA HALTIAIN.

(Soikkola.SKVR III 2: 1513 1881)

Sairaan tai masentuneen ihmisen haltia on hänen tilansa aikana hänen tahtomattaan poissa hänen läheisyydestään. Väen vähyys on iskenyt. Meillä kaikilla on välillä voimat vähissä. Ja vaikka haltia ei ihan kokonaan lähtisikään niin ainakin hetkeksi. Aina, kun ihminen kääntyy vain itseensä, on haltia vapaa lentoon. Olen huomannut monesti, että on päiviä jolloin tuntuu että kaikki menee pieleen tai on epäonnekasta. Ja silloin haltian kutsuminen tai onnen kääntäminen voi onnistua! Voimanhaku, rummutus, helistys tai laulu avaa yhteyksiä itsestä ulospäin ja näkee asioita avarammin henkiseltä puolelta. Saattaa löytää ratkaisuja ongelmiin ja helpotusta arkeen.

Ollaan suunniteltu syyskokousta pidettäväksi tänä syksynä itärajalla, Mikkolanniemessä.Koko viikonlopun aikana ehdimme tehdä matkaa,rummutella, tutustua läheisiin uhrikiviin ja paikallishistoriaan, lähteä luontoon ja saunoa ja kokoustaa. Odotan pääsyä idän ihmemaille. Nähdään siellä!

Lykkyä tykö,
Anne

 
Sivua muokattu viimeksi 07.04.2010