PUHEENJOHTAJAN BLOGI

Tervehdys kaikille!
Joulukuussa 2005

Elämme vuoden pimeintä aikaa. Kesäpäivän auringosta on vain muisto jäljellä. Talvella sitä kääntyy itseensä ja käpertyy pirttiinsä tulta pitämään. Kasvun ajat ovat vielä hamassa tulevaisuudessa. Luonnon ja ihmisen tulisi levätä ja kerätä voimiaan. Nykyajan arvot ovat kaukana shamanistisen maailmankäsityksen arvoista. Kiire on liimautunut ihmisen kantapäille ja tehokkuus ajaa takaa. Millään muulla ei tunnu olevan väliä kuin materialla ja rahalla. Luonto muutetaan tehokkuudeksi ja tuotannoksi. Vastuu omasta ja muiden elämästä sekä ympäristöstä on siirtynyt jonnekin tuntemattomaan, koneiden ja vallan maailmaan. Tietoa on saatavilla kaikkialla ja ihminen on ikään kuin vapaa matkustaja. Jos toimintaamme ohjaavat valta, raha ja maine, tuloksena syntyy vain pahaa mieltä. Jos taas teemme asioita rakkauden ja välittämisen hengessä, on tuloksena hyvinvointia. Itsekäs ihminen sortuu helposti ajamaan omaa etuaan muiden kustannuksella.

Usein tuntuu, että shamanismista kiinnostuneet lähtevät helposti merta edemmäs kalaan hakiessaan siitä tietoa. Kuinka onkin niin, että se oma arkipäivä ja lähimetsä eivät houkuttele tutkimusmatkalle. Kiehtova menneisyys vie mukanaan ja unohtuu se, että olemme tässä, tällä hetkellä olemassa. Siihen meidät on tuonut ne miljoonat oivallukset ja kulttuurit, jotka ennen meitä ovat olleet olemassa. Niitä kohtaan on oltava nöyrän kunnioittava, mutta on myös tiedostettava tulevaisuuden haasteet. Me elämme tässä ja nyt, olemme osa kulttuuria. Kaikkea mitä olemme oppineet voimme käyttää työkaluinamme arkipäivän askareissa ja vuorovaikutuksessa. Toimintaamme ohjaa arvoperusta. Mitä asioita pidän arvokkaana, tekemisen väärtinä?

Itselläni shamanismi elää arjessa. Se ei noudata mitään valmista kaavaa tai ohjetta. Se ei aina ole rummuttamista tai parantamista. Kaikella on henki, kaikki on elävää, kaikki on yhtä. En halua vahingoittaa elämää, vaan suojella sitä. Yhteyteni henkiauttajiin on luja ja luottava. Kutsun niitä, kun tarvitsen voimaa. Koetan olla aistit avoinna ja oppia, mutta joskus on myös rauhoituttava, sulkeuduttava, tyhjennettävä mieli. Arki on täynnä esteitä ja vastoinkäymisiä, joiden voittaminen käy helpommin, kun teen sen henkien kanssa. Henget tuovat myös paljon iloa. Tuttu palokärki tervehtii aamulla tai kettu vilahtaa pellon laidassa." Samassa veneessä ollaan, yhteinen on polkumme tää."

Elämä on yhtälailla henkistä kuin fyysistäkin. Usein fyysisen epäkohdan tai sairauden syy onkin täysin henkinen. Tai toisinpäin. Metsä ja luonto kaikkinensa on minulle tärkeä henkireikä. Viisaus, jonka metsässä kävellessään voi lukea männyn kaarnalta tai puron uomasta, on ikiaikainen. Jos jotakin suomalaisesta shamanismista haluaisin säilyttää tuleville sukupolville, niin metsän. Suojelkaamme siis metsiä ja kulttuurimaisemia.

* * *

Shamaaniseuran vuosikokous oli 26.11.2005 Helsingissä. Aiomme jatkaa nettisivujen kehittelyä ja toivomme saavamme ainakin Suomessa kokoontuvien rumpupiirien kokoontumisaikoja ja yhteystietoja sivuillemme. Rummutuscd:tä viemme eteenpäin uudella voimalla ja jäsenlehti Kumu sai uusia toimittajia. Ensi vuonna on taas kevätpäiväntasaustapaaminen - luultavasti Kaskisissa. Kiitokset kaikille jäsenkyselyyn vastanneille, saimme sieltä aimo annoksen tietoa toiveista ja kehittämismahdollisuuksista! Suunnittelemme Ailo Gaupin tai Annette Hostin kutsumista kurssinpitoon. Vuoden mittainen opintopiiri on saanut siivet ja tuntuu toteutuvan. Lähdemme myös mukaan Pakanapäivään ja Sammon päivitys -muinaistapahtumaan, mikäli ne toteutuvat. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Voimaa,
Anne

 
Sivua muokattu viimeksi 07.04.2010