Puheenjohtajan blogi

Huhtikuussa 2005

Asun aivan pienen kosken tuntumassa. Kun tulee sen läheisyyteen voi aistia aivan kuin toisen maailman. Se pulisee, solisee ja kertoilee tarinoita. Varsinkin lapsilla mielikuvitus pääsee valloilleen aina kosken kivillä hyppiessä. He keittävät soppaa kuohuvissa poteissa. Aika kulkee kuin siivillä ja menettää merkityksensä lopulta kokonaan.

Ihmisillä on ollut ammoisista ajoista lähtien pyhiä paikkoja luonnossa. Pyhiä lehtoja, kukkuloita, lähteitä, kallionkoloja, seitakiviä. Niiden äärellä on rukoiltu, palvottu, siunattu, uhrattu, puhdistauduttu ja haettu näkyä, vastausta. Paikat ovat voimallisia. Myös kulkureittien varrella, teiden varsilla tai risteyksissä on ollut pyhiä paikkoja, joskus myös erilaisten alueidenkin merkkinä. Esim. Rapolan ja Ritvalan alue Sääksmäellä vesireittien varrella. Ritvalan helkajuhlaa keväisin on vietetty jo ennen kristinuskon tuloa hedelmällisyyden lisäämiseksi. Vielä nykyäänkin lauletaan helkavirsiä peltojen siunaukseksi.

Paikoilla on ollut myös omat haltijansa. Koskenhaltija oli kovaluontoinen. siltä kysyttiin oppia soittotaitoon. Oppi tehosi niin hyvin, että viulu soi itsekseen, jos oppilaalla oli tarpeeksi sisua. Hänen piti istua juhannusyönä koskikiville tyrskyjen sekaan ja sitoa itsensä vyöllä kiinni koskenhaltijaan.

Paikat ovat myös parantavia. Erityisesti lähteiden voimaan on uskottu. Voisin kyllä uskoa virkistävän ja parantavan vaikutuksen, joka tulisi meidän lähikoskestamme. Onpa joku ystävistäni ehdottanutkin sinne makaamaan menemistä! Ja mikä ihana kesä onkaan tulossa, kun voi vilvoittaviin vesiin sukeltaa ja jättää murheet taa.

Vietimme jälleen kevätpäiväntasausta yhdessä vastaanottaaksemme valon ja uuden kasvun ajan. Tällä kertaa kokoonnuimme eteläiseen Suomeen, Somerolle, Mäntypirtille. Paikka oli mitä mainioin. Järven rannalla sijaitsevalla harjulla, mäntymetsän siimeksessä, muinaisten Härkätien ja Hiiden tien laitamilla.

Tällä kertaa ovemme oli avoimemmat ja väkeä oli paljon mukana. Parisenkymmentä ihmistä oli saapunut Suomen eri kolkista piiriin. Tunnelma oli jännittävä ja odottava. Saimme myös druideja vieraaksemme. Sunnuntaiaamuna teimme yhdessä druidiseremonian, jossa vastaanotimme kevättä. Huomasin druidien olevan kelttipohjainen luonnonuskonto ja siinä olevan paljon shamanistisia piirteitä.

Tapaamisemme sisälsi paljon parantamista. Teimme tunnelinpuhdistuksen pareittain ja parannusmatkoja rummuttaen niille, jotka sitä pyysivät. Lauantaina saunottiin ja pidettiin tulia myös ulkona lumeen tallatun aurinkoristin keskellä. Tuleen heitimme taaksejätettäviä asioita. Itseltäni lähti turha murehtiminen. Teimme työtä myös paikan omien henkien kanssa. Järven puhdistusseremonia auttoi sitä jälleen hengittämään.

Juhlistimme Äiti Maan ja Isä taivaan liittoa. Hedelmällinen kevät saakoon alkunsa! Saimme kaikki erilaisia siemeniä mukaamme. Mitä kaikkea niistä jo versookaan!

Evääksi saimme myös kehotukset: Pysähdy! Havaitse! Hengitä! Koimme kaikki tärkeäksi sen, että olimme yhdessä. Sunnuntaina olimme lähtökahveilla, kun saimme yllätysvieraaksemme vielä pikku virpojanoitia! Kiitos Papalle voimaruoasta! Juhlien jälkeen kevät ja muutos alkoivat heti voimalla rynniä elämääni. Paluuta takaisin ei ole. Tervetuloa elämänvoima ja kasvunihme! Kiitos kaikille osallistujille – ja hengille!

Voimaa,
Anne

 

LÄHTEET

• Äyräs Pirkko 1995. Harakan nauru – pientä kansantiedettä. Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys
• Heikkilä Timo 2004. Aurinkolaiva

 
Sivua muokattu viimeksi 07.04.2010